Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Imagine Conspiracies

"Konna"

Sukupuoli ori Koulutustaso VaB 120cm
Rotu newforestinponi Painotus kouluratsu
Väri tummanruunikko Syntynyt 19.05.2016 UK (11v)
Säkäkorkeus 138cm Kasvattaja Imagine Ponies, Englanti
Rekisteritunnus VH17-027-0078 Omistaja Mercy VRL-14264

 

"Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin"

Konna on juuri se poni, joka aiheuttaa pikkutytöissä ihastuksen hihittelyä ja aikuisissa turhautumista. Pöriseva ja tuhiseva pikkuori haluaa olla maailman napa. Pieni suklainen on showmiehiä eikä oikeasti edes pelkää mitään - paitsi kaikkea, jos sille päälle sattuu. Ilkikurinen herra aiheuttaa ennenaikaista vannhentumista kaikille ympärillee, mutta sillä on myös pehmeämpi puoli. Normaalisti ori järjestää joka päivä pieniä sirkuksia tallilla - harva se päivä omistaja-parka joutuu lähtemään töistä kesken päivän komentamaan oria ulos lantalasta. Pikku vilivilperi osaa olla tallihenkilökunnan painajainen kaadellessaan lantakärryjä ja änkiessään heinäkottareille ennen aikojaan, mutta onhan se hauska pikku maskotti.

Hoidettaessa saat pitää varasi - Konna kutiaa helposti. Jos se olisi ihminen, se varmasti hihittelisi kokoajan toisen koskiessa. Harjatessa saa käyttää kovia otteita. Rapsuta vaikka metalliharavalla, Konna nauttii. Jos oria päätyy vain kutittelemaan harjalla, alkaa se kiemurtelemaan. Jos hoitaja on oikein jääräpäinen kutittelija, monottaa pikkuori kiukkuisesti takaseinää. Hieronnasta se nauttii, jos palvelija osaa tehdä sen oikein. Konna rakastaa vettä, eikä sitä saa mitenkään nätisti ulos vesikarsinasta. Paitsi porkkanoilla. 

Laumassa Konna on, noh, konna. Sillä on aivan liian pieni ruumis egoonsa nähden, joten poniherra päätyy välillä hieman kummallisiin tilanteisiin. Kovin usein ei Konna saa johtajan paikkaa, puoliveristen katsellessa pöhisevää sinttiä ilmeellä "mikäs kärpänen se siellä pyllyssä kutittelee". Ei se estä oria haaveilemasta, harva se päivä Konna yrittää vallankaappausta. Sen itsetunto saa aina välillä kolauksia, kun sitä kyykytetään oikein porukalla. Kuka nyt haluaisi tälläisen natsin johtajakseen? Konnan loukkaannuttua se yleensä yrittää vaihtaa laumaa oma-aloitteisesti, mutta onneksi se ei ole mikään houdini. Päinvastoin, yleensä ori jää jonkin kiinni, josta sitä saa sitten irroitella sahalla ja pihdeillä. Mikä pahinta, Konna näyttää joka kerta hyvin ylpeältä saavutuksestaan.

Onko se lentävä lihapulla? Vai merikotka? Ai siellä menee vain Tilda ja Konna. ​Pienen suklaisen liikkeissä on sitä wow-faktoria, eikä tuomareillakaan ole ollut moitteen sanaa annettavana. Ori esiintyy tammoille ja ihmisille kovasti, eikä se todellakaan jännitä kisapaikkoja tai inhoa esiintymistä - paitsi jos se sattuu sille tuulelle. Yleensä poni on onneksi mitä upein kilpakumppani, eikä radalla pihtailla. Koppiin Konna suorastaan juoksee - pääsee taas kivaan paikkaan pöllöilemään!

Normaalisti kotioloissa ori saattaa olla hieman ailahtelevainen, mutta yleensä kuuntelee omistajaansa. Sille on luontaisesti rakenteen puolesta helppo liikkua peräänannossa ja hienot liikkeet saavat ponin näyttämään taskukokoiselta urheiluhevoselta. Yleisesti Konna on herkkä ja reaktiivinen ratsastaa, eikä turhia apuja tarvita. Ei ole minkään vääntämisen ja kääntämisen takana, että orin saa liikkumaan nätisti. Joskus herralla on kuitenkin sellaisia pöllöpäiviä, ettei kunnon työskentelystä tule yhtään mitään. Harvemmin Konna yrittää tietoisesti päästä eroon ratsastajastaan, mutta on se mahdollista. Satunnaisia pukki-koikka-loikka hönöilyjä ei kannata säikähtää.

Esteilläkin Konna laittaa parastaan. Se rakastaa loikkia esteiden yli, eikä vauhtiakaan säästellä. Orin mielestä ratsastaja on lähinnä tiellä, mutta oikeasti se tarvitsee melko paljon apua askelten sovittamiseen ja ponnistuspaikkoihin. Esteillä aloittelijalla ei ole siis asiaa Konnan selkään. Se osaa olla aika vahva esteillä, joten valitettavasti kovempi kuolain on tarpeen. Jos yrittää pitää Konnaa liian lyhyenä, saattaa se alkaa kieltelemään. Esteen eteen hylkäämistä ei myöskään Konna hyväksy, etenkään pikkuesteillä. Isommilla esteillä ori on niin innoissaan, ettei kuskilla ole enää sen mielestä väliä. Pitää vain manipuloida ori uskomaan, että se onn johdossa.

Maastossa Konna on mitä mukavin pikkuheppa. Se pitää pitkistä maastolenkeistä, eikä sitä haittaa kuran lentäminen. Vauhdin hurmaa koetaan etenkin sänkipelloilla syksyisin, kun ori ryskää puskien läpi omistaja selässä keikkuen. Poni ei oikeasti ole mikään säikky, mutta saattaa etenki vapaapäivien jälkeen saada sätkyjä tuon tuostakin. Etenkin laukkapätkillä on oltava varuillaan, ettei ori lähde ryöstämään tai pukita. 

Oikeastaan siniverinen

 

i. Imagine Raven Warrior

nf m 140cm

ii. Astronomian

nf rt 140cm

ie. Imagine Duchess

nf m 138cm

e. Imagine Crisis

nf trn 135cm

ei. Blue Brother

nf mpäis 139cm

ee. Imagine Freedom Fighter

nf trn 133cm

i. Imagine Raven Warrior​ ​oli Konnan isä. Tilan musta omakasvatti kilpaili menestyksekkäästi kouluratsastuksessa, mutta taisi myös este-ja kenttäratsastuksen salat. Ori oli luonteeltaan hyvin samantyylinen kuin poikansa, mutta kenties vielä reaktiivisempi. Tulinen luonne kuitenkin toi oriin sitä tiettyä särmää, joka osui kyllä tuomareiden silmään. Harvinaisen hyväliikkeinen ja menestynyt ori jätti monia jälkeläisiä Britteihin ennen ulkomaille myyntiä.

ii. Astronomian oli kasvattajan USA:n tuonti. Ori oli kilpaillut kotimaassaa koulu-ja kenttäratsastuksessa, mutta Britteihin tultuaan se oli jo melko vanha kilpakentille. Ori kiersi näyttelyitä ja osallistui pikkukisoihin, jättäen jälkeläisiä ympäri Eurooppaa. Poni oli melko tasainen ja helppo luonne, joka on osasyy sen menestykseen.

ie. Imagine Duchess oli tietynlainen tilan mustalammas, kirjaimellisesti. Pikkumusta säikytteli mielellään pikkutyttöjä ja aiheutti päänvaivaa henkilökunnalle jatkuvasti. Tamma ei ollut todellakaan pidetty poni, mutta ratsastajan löydyttyä se pääsi loistamaan elementissään kenttäradoilla. Säpäkkä rouva sai kaksi jälkeläistä, mustan Raven Warriorin ja punarautiaan Ginger Warriorin. Yllättäen Duchess oli erittäin hyvä emätamma ja kasvatti hienot jälkeläiset.

e. Imagine Crisis oli pieni tumma tamma, joka usein hukkui laumaan ja jäi huomiotta. Se ei ehtinyt juurikaan kilpailemaan vammautumisen takia. Näyttelyissä Crisis kiersi vielä kuntoutumisen jälkeen, mutta ratsuksi siitä ei enää ollut. Tamma astutettiin huonon ennusteen saamisen jälkeen ja seuraavana kesänä syntyikin Konna. Konnan kasvettua kolmivuotiaaksi Crisis valitettavasti satutti jalkansa uudestaan laitumella ja tamma päätettiin päästää taivaslaitumille vain 8-vuotiaana. 

ei. Blue Brother ​on tilan legenda. Erikoisen värinen poni keräsi huomiota näyttelyissä ja kilpakentillä. Irlannin tuonti sai paljon jälkeläisiä menestyksensä ansiosta. Blue kilpaili kenttäratsastuksessa eläkeikään asti. Ori oli luonteeltaan temperamenttinen ja helposti kuumuva kilpaponi, mutta ystävällinen ja tallioloissa helppo.

ee. Imagine Freedom Fighter syntyi ja kasvoi Konnan kotitilalla. Pieni suklaaneiti oli turhan pieni kovemmalle tasolle, mutta se kilpaili omistajan nuorimman tyttären kanssa lasten luokissa. Ystävällinen ja tasainen tamma palkittiin näyttelyissäkin moneen kertaan. Se sai useamman jälkeläisen ratsastajansa kasvettua liian pitkäksi. Kympin emä myytiin ennen eläkeikäänsä vielä yhtä nuorta ratsastajaa ilahduttamaan. 

Villi tusina

Konna ottaa vastaan New Forest-ja ratsuponijalostukseen sopivia tammoja.

nf-t. A.D. Imaginary Friend (e. Cheminée)

nf-o. Storycroft John Lennon (e. Cramont Birdie)

irp-t. Imaginary Mary STC (e. AD Neferetox)

irp-t. Banana Republic DFS (e. Folklore)

Omaelämänkerta

Konna syntyi suurelle kasvatustilalle Lontoon ulkopuolelle. Emätamma oli ensikertaa äitina ja suoriutuikin mahtavasti roolistaan. Pikkuorista kasvoi (turhankin) itsevarma ja komea nuorimies. Sitä pidettiin hyvin pitkään emänsä kanssa, eikä Konnalla ollut huolen häivääkään laiduntaessaan vehreillä nummilla. Onnellinen lapsuus oli varmasti nuoren orin elämän parasta aikaa, sen leikkiessä ikätovereiden kanssa suurilla laitumilla. 

Pian nuoriherra kääntyikin kolmivuotiaaksi ja sen koulutus voitiin aloittaa. Konnasta kaavailtiin tilan omistajan tyttärentyttären kilpaponia, mutta nuori osoittautuikin aivan liian vaikeaksi 10-vuotiaalle tytölle. Poni oli liian pieni isommille tytöille, joten siitä mietittiin hetki jo valjakkoponia. Sopivan kouluttajan puuttuessa sen sijaan orille päätettiin laittaa hintalappu pyllyyn ja pian se lähetettiinkin Ruotsiin maajoukkueratsastajan tiukkaan koulutukseen. 

Koskaan ei Konnasta maajoukkueponia tullut. Sen koulutti erittäin taitavat ratsastajat sekä valmentajat ja ori kilpaili ihan menestyksekkäästi kansallisella tasolla koulu-ja esteratsastuksessa. Ponista varttui erittäin hieno ratsu, mutta käytösongelmat estivät sen toimimisen pienten ratsuna. Konna myytiin eteenpäin ratsastajansa ponivuosien loputtua seuraavalle tytölle Tanskaan. 

Tanskassa orin käytösongelmat pahenivat ja se alkoi heittelemään ratsastajiaan alas. Ori ei menestynyt enää kilpailuissa ja sen ruunaamista mietittiin. Viimeinen tippa kuitenkin tuli ennen ruunauspäätöstä, kun ori alkoi muuttumaan vihaiseksi ja potkaisi omistajansa sairaalakuntoon. Konna laitettiin pienestä summasta myyntiin "hulluna" ponina, jolla ei voisi ratsastaa. Tilda lähti puolivahingossa tutun kasvattajan mukana Tanskaan katsomaan oria, koska eläinlääkärin opinnot olivat suoritettu ja harjoitteluvaihe häämötti edessä. Kasvattaja ei päätynyt ostamaan ponia, mutta Tildan sydän oli viety ja pian raha sekä paperit vaihtoivatkin jo omistajaa. 

Vihdoin Konnan kiertopalkintomainen elämänvaihe päättyi ja se matkusti Suomeen Tildan hellään huomaan. Uunituore poninomistaja huomasi orilla olevan ongelmia selän nikamien ja lihaksiston kanssa. Kiropraktinen hoito ja hieronta auttoi käytösongelmiiin ja Konna muuttui silmissä paljon helpommaksi ja mukavammaksi kumppaniksi. Tuttu pilke palasi orin silmiin ja velmuileva luonne pääsi esille.

Tulokset ja kilpailukalenteri

Konna on kilpaillut porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa kapasiteetin täyteen; 3934,25p

Olemme ilmoitteutuneet helmikuun 2018 KTK-tilaisuuteen sekä NFL:n tilaisuuteen

04.02.2018 Noir Poneys de Sport irtoSERT

Jaos Päivä Paikka Luokka Sija
KRJ 04.02.2018 Vindhani VaB ?
KRJ 01.02.2018 Majorithy Arabians VaB ?
KRJ 01.02.2018 Majorithy Arabians VaB ?
KRJ 27.01.2018 Runoratsut (KRJ-Cup) VaB ?
KRJ 27.01.2018 Ardeal VaB ?
KRJ 26.01.2018 Supernatural VaB ?
KRJ 25.01.2018 Supernatural VaB ?
KRJ 24.01.2018 Supernatural VaB ?
KRJ 24.01.2018 Kontolan Ratsutalli VaB ?
KRJ 23.01.2018 Kontolan Ratsutalli VaB ?
KRJ 23.01.2018 Vindhani VaB ?
KRJ 22.01.2018 Kontolan Ratsutalli VaB ?
KRJ 21.01.2018 Kontolan Ratsutalli VaB ?

 

Kuvagalleria

    

    

    

Päiväkirjamerkinnät sekä valmennukset

05.02.2018 Kouluvalmennus (kirjoittanut omistaja)

Aurinkoinen pakkaspäivä alkoi reippaasti Konnan kouluvalmennuksella. Olin saapunut tallille siinä puoli kymmenen aikaan, joten olin tasalta maneesissa. Valmennuksen piti vieras valmentaja, jota en ollut ennen tavannut. Konna tuntui mukavan reippaalta ja virkeältä. Se käveli tyytyväisenä pitkin ohjin, korvat eteen päin sojottaen. Olin oikein pukenut pienen suklaiseni ylisöpöön pinkkiin satulahuopaan, joten poni näytti aivan varmasti possulta. 
 Valmennus alkoi tavalliseen tapaan alkuverryttelyillä. Verkkailin Konnaa ympyröillä ja lyhyillä väistöpätkillä. Hain ulkoavuilla takajalkoja alle ja ratsastin ponia istunnallani hieman lyhyemmäksi.
"Tänään keskitymme tempoon ja radan ratsastukseen. Olet varmaankin kerrannut radan?" kysyi valmentaja.
Vastasin myöntävästi. Sain vielä pari minuuttia ponin työstämiseen ennen radan aloitusta. Konna tuntui oikein kivalta ja liikkui oikein harvinaisen hyvin.
Sain hyviä kommentteja radastamme. Konna liikkeet ovat luonnostaan hyvät ja tahdikkaat, mutta ongelmamme oli tänään vinoudessa. Totesin syyn löytyvän minusta, koska olin hieman jumissa selästä sekä lonkista muutenkin.

 

06.11.2017 Paluu töihin (kirjoittanut omistaja)

Olipa kerran kostea, lämmin ja pimeä yövuoron jälkeinen aamu. Sen sijaan että olisin painunut kotiin nukkumaan, päätin jälleen olla hullu ponityttö. Ajoin siis Itä-Helsingistä työpaikaltani puolisen tuntia Kauniaisiin Valhallaan Konnan luokse. Perille päästyäni oli jo melkein valoisaa, näyttihän kello jo melkein yhdeksää. Parkkeerasin Range Roverini parkkipaikan nurkkaan ja päästin Kiiran takakontista. Tallipiha oli ihanan kurainen ja peltojen päällä leijuvan sumun takia ei meinannut nähdä edes tarhailevia hevosia. Saapasteli kuitenkin talliin ja menin oitis laittamaan Konnan seuraavaa ateriaa valmiiksi. Varusteita en niinkään ollut vielä keritä liata, joten nappasin riimunnarun ja lähdin hakemaan Konnaa ulkoa. 

​Tietenkin ori oli löytänyt mutaisimman kulman tarhastaan ja käynyt kierimässä siellä uuden bucasin loimensa kanssa. En nyt ihan mitenkään kovin innoissani lähtenyt kävelemään mutatarhan läpi, mutta kai se poni oli haettava. Onneksi Konna ei yrittänyt paeta, vaan antoi minun laittaa itselleen riimun päähän velmusti vilkuillen. Poni vaikutti viihtyvän uudessa paikassa oikein hyvin - ori ei ollut karannut kertaakaan eikä järjestänyt mitään sirkuksia, lukuunotaamatta tulopäivän traileriepisodia. Nyt ori oli saanut neljä päivää kevyttä liikuntaa ja kotiutumisaikaa, joten nyt oli aika palailla rutiineihin.

Kiinnitin Konnan käytävälle kahdella narulla. Heitin sen loimen pesupaikalle odottamaan käsittelyä ja rupesin harjailemaan oria kaikessa rauhassa. Pian kuului kuitenkin ovensuusta pienten kavioiden kopinaa ja sisään asteli pitkäkoipinen hoikka varsa, jonka omistaja oli joten oudolla tavalla saman näköinen.

"Hei, Lumi", tervehdin naista.

"Hei! Mitä suunnitelmissa?" kysyi Lumi, johon olin tutustunut vähän aikaa sitten.

"Taidan mennä ihan maastoon, vähän verryttelemään", vastasin.

"Saako liittyä seuraan?" kysyi Lumi.​

"Toki! Tässä Konnan laittamisessa manee ehkä vartti", sanoin.

Sipaisin vielä viimeisen silauksen jouhiharjalla ennen varusteiden hakua. Nappasin ponin mustat remonttiturparemmillä varustetut suitset ja kiiltävän, nojatuolimaisen pehmeän koulupenkin. Suojat olin tainnut jättää harjapakkiin. Varustus sujui rutiininomaisesti Lumin ja Kosman ihmetellessä toiselta puolelta käytävää. Painoin vielä oman kevytkypärän hiuksiani litistämään ja viskaisin enkkviltin ponin selkään.

"Valmista", sanoin.

Maastolenkki alkoi rauhallisesti. Kävelimme vieretysten leveällä hiekkatiellä jutustellen niitä näitä. Kiira nautti päästessään riehumaan toisen koiran kanssa. Konna vaikutti kiinnostuneelta seuralaisestaan. Onneksi nuori tamma ei vielä tuoksunut muulta kuin varsalta. Oli ihanan rentouttavaa kävellä pitkin ohjin suomalaisissa maalaismaisemissa. Saavuimme pian hieman vaikeakulkuisempaan metsään, josta lähti polkuja.

"Haluatko käydä katsomassa?" Lumi kysyi.

Vastasin myöntävästi ja suuntasimme leveälle polulle. Minä ja Konna menimme edeltä. Poni pöhisi hieman ja haisteli uutta ilmaa. Polku vaikutti menevän kohti tallia, mutta pian päädyimme toiselle hiekkatielle. Siitä pääsi kätevästi suurelle sänkipellolle.

"Kyllä tuolla varmaan saa ratsastaa?" sanoin kysyvästi.

"Eiköhän, sänkeähän se vain on", Lumi sanoi.

Uskalsimme käydä pyörähtämässä pellolla. Peltoon oli leikattu muutama leveä ura, jossa oli mukavan tukeva ja kuiva pohja. Lumi vei Kosman ihmettelemään pellon reunaa ja minä otin hieman ravia edestakaisin. Konna esitteli upeaa, lennokasta ravia uudelle ystävälleen. Roikuin jotenkin vetelänä mukana kyydissä, keventäen tietenkin. Kiira hölkötteli välillä perässämme, välillä jotain hajuja seuraten. Verryttelyjen jälkeen annoin Konnan nostaa laukan ja päästellä reippaampaa laukkaa. Poni alkoi kuitenkin kuumeta ja kiskoa päätä pahanenteisesti alas, joten ehdotin Lumille lenkin jatkamista. Jatkoimme hiekkatietä eteenpäin rauhallisessa käynnissä ja päädyimmekin tallitien varteen. Päätimme lähteä jo takaisin, olihan takana jo 40 minuutin lenkki. 

Matkan viimeiset metrit taittuivat mukavasti, eikä Konnaakaan potuttanut. Pikku-Kosma näytti myös tyytyväiseltä. Tulin alas Konnan selästä tallin pihassa ja johdatin sen talliin Kosman ja Lumin perään. Otin nopeasti ponilta kamat pois ja loimitin sen, minulla oli kiire agilitytreeneihin Kiiran kanssa. Sain kamat kasaan nopeasti ja nakkasin ponin ulos nautiskelemaan ruokiaan.

 

02.11.2017 Muutto Valhallaan (kirjoittanut omistaja)

"Törkymöykky! Oletko tosissasi?" tiuskaisin Konnalle.
Poni tiiraili minua pitkien ripsiensä takaa ilkikurisena. En meinannut saada orille kuljetussuojia etusiin, koska poni nappasi minua joka kerta hupusta kiinni. Kiristin orin narua reilulla kädellä toiselta puolelta, kunnes poni ei enää kyennyt liikuttamaan päätään.
"Onko nyt kivaa?", lässytin.
Sain kuin sainkin suojat laitettua. Enää tallitoppaloimi lämmittämään ja olimme valmiita. Irroitin Konnan käytävältä, mutta kiepautin ketjun varuiksi leuan alta. Olin nimittäin aivan varma, että ori innostuisi kuljetuskopin näkemisestä. Talutin orin vanhan tallin pihaan, musta koira perässämme hiiviskellen. Katselin pitkäaikaista kotiamme hetken. Ei kyllä tulisi ikävä, jätin mielelläni möykkyisen kentän ja natisevan tallirakennuksen taakseni. Käskin Kiran hyppäämään mustan Range Roverini ovesta sisään, jonka jälkeen talutin pörhistelevän Konnan koppiin. Lastaus oli sujuva ja mukava, orin kanssa ei ikinä tarvinnut keskustella aiheesta. Vielä rampit ja muut kiinni, niin olimme jo lähtökunnossa.
Kallisarvoinen menopelini nitisi Konnan tavaroiden painosta. Olin aivan varma, että auton takaosa oli painunut alemmas. Aiemmin samalla viikolla olin päättänyt sanoa pysyvästi heipat takapenkeille, onpahan nyt ainakin tilaa koirille ja hevostavaroille. Ajomatka Sipoosta Kauniaisiin meni hyvin äkkiä näin ruuhka-ajan jälkeen, josta olin hyvin kiitollinen. Kesärenkailla ajo hevoskopin kanssa aavistuksen jäisillä teillä ja  vieläpä pimeässä ei ollut ihan mitään herkkua. Matka oli jo kirjaimellisesti loppusuoralla, kun Konna päätti ruveta kiljumaan ja monottamaan kopin seinää. Kameran mukaan tilanne oli aika paha, koska poni oli päässyt irti kiinnityksestä ja jollain ihmeen ilveellä irroittanut takapuomin. Pysäytin auton oitis pimeälle metsätielle. Jätin hätävilkut päälle varmuuden vuoksi, ettei kukaan keilaisi meitä hengiltä. Onneksi minulla oli otsalamppu, koska tiellä oli säkkipimeää lukuunottamatta autoni valoja. Konna tunki minua vastaan laskettuani rampin ja menikin hetki, että sain ponin viritettyä juoksutusliinan päähän. Valitettavasti Konna oli rikkonut lainakopin väliseinän ja puomin, ei mitään käryä miten. Mapsin mukaan tallille ei ollut kuin päälle sata metriä, joten lähdinpä sitten tallustamaan ponin kanssa eteenpäin.

Ketään ei näkynyt pihassa, mutta pihavalot olivat päällä. Talutin Konnan talliin, jossa oli myös kuolemanhiljaista.
"Haloo? Ketään kotona?" sanoin vilkuillen ympärilleni.
Muutama hevosenpää ilmestyi kaltereille, mutta muuten paikka vaikutti kuolleelta. Hörinää kuului joka suunnasta, mutta eniten suoraan vieressäni seisovasta Konnasta. Niinpä sitten säikähdin, kun kuoleman kätyrin näköinen nuori nainen ilmestyi tallikäytävän keskelle kuin tyhjästä.
"Hei, taidat olla Tilda?" Katti kysyi.
Nyökkäsin ja astuin lähemmäs kättelemään.
"Juu, mukava tavata. Konna on tämä termiitti tässä, joka muuten rikkoi kuljetuskoppimme tuonne tielle. Onhan karsina valmiina?" varmistin roikkuessani touhottavan orin liinassa.
"Toki", Katti sanoi ja viittasi mukavan näköiseen karsinaan, jossa oli tuore kuivikepatja. Vein Konnan karsinaan puolijuoksua, ettei se vaan karkaisi heti uudessa paikassa.
Konna vaikutti viihtyvän puhtaassa ja kotoisassa karsinassaan. Onnea sille, minähän jouduin lähtemään autoa hakemaan. Onneksi koppi oli muuten ehjä, joten pystyin ajamaan auton tallin pihaan. Mitä nyt vielä raahasin rehusäkkiä sun muuta talliin, muut tavarat saisivat odottaa. Ripustin vielä kattoon ponin suosikkinuolukiven, jota ori rupesikin heti saalistamaan. Katti toi pussillisen heinää Konnalle, jolloin ponin ilme näytti vielä tyytyväisemmältä. Kippasin ennen lähtöäni vielä iltamössöt ponin kuppiin.
"Olipahan päivä", totesin Katille.
"Hyvä, että pääsitte perille. Tervetuloa porukkaamme, tässä avainkortti", Katti sanoi.
Hymyilin hieman ja toivotin hyvää yötä ennen lähtöäni. Varmasti tuntuisi oma sänky ja koirien lämpö ihanalta.

VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
©2018 ~ - suntuubi.com