Diegon kaappi
- Jännesuojat joka jalkaan sileälle ja hypätessä
- Maastoesteille pitkät suojat, bootsit ja vuohisrenkaat
- Romaani aina satulan alle
- Liikutuksen jälkeen kylmäys 15min
- Jos klipattu, toppaloimi alle 0 asteeseen, märällä, tuulella tai alle -10 asteessa villaloimi alle
- Sateella sadeloimi alle 15 asteessa
- Liikutuksen jälkeen fleece päälle, jos on kylmä ja tamma on hikinen
- Klipattuna verkkaan viltti
- Jos Diego ei heti rupea syömään väkirehuja, lisää sekaan 1dl mineraalia, pari palaa kuivattua leipää tai kourallinen kauraa
- Perfect mixin sekaan lämmintä (ei kiehuvaa) vettä aina loraus
Heinät 4-2-2-4
Aamumössö Perfect mix 2,5l
Iltamössö Perfect mix 3l
Liikutuksen jälkeen 2dl pellavaa, 2 mittaa valkosipulia, porkkanoita, omenaa, leipää...
Diego asuu Leijonalaaksossa
Satulat ja tarvikkeet
Suitset, tarvikkeet ja suojat
Loimet ja hoitotarvikkeet
Päiväkirjamerkinnät
22.01.2018 Diego muuttaa Suomeen
Jokainen hevosihminen on varmasti päätynyt erinäisistä syistä kysymään itseltään "miten ihmeessä minä tähän tilanteeseen päädyin?". Oma pieni heräteostokseni oli johdattanut minut Katajanokan terminaalin parkkipaikalle seisomaan mustan täysiverisen naru kädessä. Indigo-tamma oli juuri saapunut Euroopasta luokseni. Olin yksi kaunis ilta mietiskellyt maailman menoja ja ehkä hieman laatuarvostelujakin, kun päähäni iski järkevä idea. Niinpä jäljitin Innan emän ja katsos vain - se olikin pihakoristeena ilman tekemistä. Ostotarjous lähti menemään siltä istumalta ja samana iltana tulikin myöntävä vastaus. Eikun kuljetusta varaamaan, niinhän? Viikkoa myöhemmin olinkin tässä tilanteessa.
"Vitsi se on pieni!" huudahti ystäväni Lumi, joka oli lähtenyt hevosenhakureissulle kanssani.
Toki olin joutunut lupaamaan nuorelle naiselle vegaaniset mättöruuat ja sen sellaista, mutta oli meillä aika hauskaa reissussa.
"Indigo on. Laitetaanko rouva koppiin, että päästään Räpäkköön ennen puoltayötä?" kysyin.
Lumi laski kopin lastaussillan, eikä tamma onneksi ollut mistään moksiskaa. Sen mukana oli tullut vain pintelit, riimu ja ohut loimi, joten viritin sille Innan kuljetussuojat sekä toppaloimen. Muutenhan lämmöstä tullut talvikarvaton täysiverinen paleltuisi koppiin. Indigo kopisteli tyynen rauhallisena koppiin ja olin todella iloinen sen rauhallisesta käytöksestä.
"Onkohan tämä huumattu?" kysyin ja tuuppaisin Indigoa turpaan.
"Mahdollista. Inna on kuitenkin sen jälkeläinen", Lumi sanoi.
"Haha, väitätkö Innaa jotenkin vireämmäksi kuin Indigo? Äh, sille pitää keksiä lempinimi", vastasin.
"Indie?" Lumi ehdotti.
"Se kuulostaa kieltämättä kivalta. Olisi meinaan mautonta nimetä se Indyksi tai Indiksi", sanoin.
Pääsimme matkaan noin kuuden aikaan. Lumi pyöritteli Indien papereita käsissään ja sähläsi samanaikaisesti jotain autoni radiolla. Seurasin ystäväni touhuja sivusilmällä, mutta huomioni kinnittyi ajamisen lisäksi lähinnä trailerikameran tuijotukseen. Musta tamma oli ilmeisesti torkahtanut kopin säännölliseen heilahteluun, eikä sillä vaikuttanut olevan mitään hätää. Mietiskelin 16-vuotiaan tamman tulevaisuutta ja päätin ainakin kokeilla sen kanssa vielä kenttää. Omistajan mukaan Indie oli vauhdikas ja erittäin leikkisä tamma, jolla ei ikä todellakaan painanut. Eläinlääkäri oli todennut hevosen terveeksi, joten pääsisimme pian aloittelemaan. Ainut asia joka ei loksahtanut, oli lempinimi.
"Ei kyllä tunnu Indie oikealta", sanoin mietiskellen.
"No sitten se on ihan selkeä Diego", sanoin Lumi naurahtaen.
"Todellakin!" Innostuin.
"Tai Dingo!" Lumi ehdotti.
"Se voi olla molempia", sanoin ja ehdotin kurvausta mäkkärin luukulle.
Nappasimme McVegan-ateriat mukaamme ja jatkoimme pimeydessä taittuvaa matkaamme tyytyväisinä.
Kello näytti vasta puoli yhtätoista illalla, kun pääsimme leijiksen pihaan. Jewell ilmeistyi tallin ovesta ulos heti, kun sain parkkeerattua.
"Hei mahtavaa, olette elossa!" hän huudahti.
"Ainakin melkein", sanoin ähkien, yrittäen nousta autosta.
Päästin koirat ulos takakontista ennen Diegon purkamista. Kamaa ei onneksi vielä ollut, joten raahamista ei ollut paljoa.
"Otetaan rouva ulos, että hänen korkeutensa pääsee yöpuulle", sanoi Jewell.
Lumi auttoi lastaussillan alas ja toin rauhallisen tamman ulos kopista. Jewell johdatteli meidät vapaalle karsinapaikalle, jonne jätin tamman. Otin siltä suojat pois ja vaihdoin päälle Innan villaloimen.
"Se on nyt sitten Diego-neiti", ilmoitin tallin omistajalle.
"Jaahas. Luovuutta matkassa", hän vastasi.
Diego pupelsi heinää menemään hyvin tyytyväisen oloisena. Se ei sählännyt mitään ylimääräistä eikä vaikuttanut hermostuneelta.
"Ja siis tämä on sukua Inna-kranaatille?" Jewell varmisti epäuskoisena.
"Niin ne väittävät. Pitäisikö tarkistaa mikrosiru?", naurahdin.
